Jalmarin kotisivut, Joutsijärven retki

ELOKUU

Viimeistä lomaviikkoa vietiin, ja kalenterista löytyi vuorokausi tyhjää joten päätin lähteä Joutsijärvelle pitkästä aikaa.
Lähtö venyi kyllä iltaan joten kaavailin Kullaalle ajellessani vähän illan ohjelmaa. Menisikö yöksi pikkupatikan jälkeen ja päivällä jotain kautta takaisin? Kiertääkö järveä vasta- vai myötäpäivään? Ajelin loppuviimein Tammen tilalle auton parkkiin ja siitä liikkeelle.  Polkua pitkin lyhyt veto Siltainsuon laavulle, juomataukoa. Sää oli lähes helteinen päivällä ja kyllä ilta auringon paisteessa tarkeni. Ohut tekninen paita päällä ja olo kuin bastussa. Pysätessä sitten hyttyset kävivät päälle, en ole offiin koskenut 10 vuoteen mutta nyt oli pakko hiukan suihkia, ei tässä muuten kärsi pysähtyä lainkaan. Pari sienestäjää tulee vastaan. Ruonajärven kohdilla pari retkeilijää.
Pitkäniemen laavulla ajattelin keitellä kahvit ja mahdollisesti laittaa teltan jo siihen. Laavulla oli pariskunta iltaa istumassa, joten juomatauon ja hetken rupattelun jälkeen jatkoinkin matkaa kohti Tuurunkankaan autiotupaa joka on seuraava huollettu taukopaikka reitillä. Toki matkallakin on ihan hyviä telttapaikkoja mutta ajattelin iltapalan syömisen olevan kivempaa kynsitulilla kun savu sentään karkottaa itikoita. Reitti kulkee välillä pieniä pätkiä hiekkateillä, pidin yhdeksän aikaan taukoa tienpätkällä. Pähkinöitä taukoeväänä. Kirkkosuntin kohdalla ihailin upeaa auringonlaskua. Tässä kohdassahan on reitillä kaksi saarta joiden yli menee lossi, venelossi ja silta. Lossi on näemmä viime käynnistä vaihtunut teräksiseen lauttaan, kiikkerän veneen sijasta.
Isosuntilla tosin oli se venelossi käytössä. Tuurunkankaalla olin juuri iltahämärissä. Hetken puhaltelun ja juomisen jälkeen tein pienet tulet ja kokkailin iltapalaa, mikä tarkoitti ruisleipää, meetwurstia ja kaakaota. Nuotiobanaania jälkiruokana. Presidenttiä.
Pystytin teltan valmiiksi kun kahvi hautui. Kurkkasin tupaan, ihan kohtuullisen siistissä kunnossa oli. Mutta en hyttysten takia ajatellut yöpyä kämpässä. Onneksi lämpötila laskee juuri sopivasti eikä häiritse nukkumista...

Siltainsuo laavu
ruonajärvi Pitkäniemi
reitti
auringonlasku Tuurujärvellä
Lossi, vesistön ylitys
Keskinensunti
Tuurunkankaan autiotupa
autiotupa Autiotupa sisältä


Puhelin piipittää herätystä 9.00, en jaksa kuitenkaan heti nousta. Loikoilen puolisen tuntia, voisi vaikka tunnin-pari vielä nukkua
mutta jos järven aikoo kiertää niin liikkeellekin pitäisi päästä. En millään viitsi kulkea samaa reittiä takaisin niin kierrän järven muutamalla oikaisulla. Kaivelen keitintä esille ja pumppaan järvestä kahvi- ja juomavettä Katadydin Vario puhdistimella. Aamupalaa syödessä puuliiterille ilmestyy kaksi vanhempaa äijää. Eivät tervehdi eivätkä muutenkaan tule jutuille. Kuulen kun mutisevat jotain huonosta puutilanteesta, ilmeisesti ovat kalassa ja pitävät leiriä kävelymatkan päässä tuvalta. Hakevat sitten puita kätevästi kämpältä nuotiopaikalleen. Epäviralliia nuotiopaikkoja riittää järven ympärillä. Kahvia juodessani tulee veneellä kolme miestä, pari vanhempaa ja nuorempi. Kertovat menevänsä mustikkatilannetta tarkastelemaan, isot sangot mukana. Pakkaan ja pääsen vihdoin matkaan 12:30. Kylläpäs se lähtö venähti, mutta jos kiire tulee niin kannattaa odottaa että se menee ohi.
Oikaisen Turkinkankaan kohdan reitiltä, olisi voinut jättää väliin. Melkoista risukkoa ja louhikkoa. 1 suokaistale joka on juuri sen verran leveä ettei yli pääse hyppäämällä. Sauvalla tunnustelemalla löytyy kantava kohta. Jalka kuitenkin hitaasti vajoaa ja jää mutaan niin että horjahdan toiselle polvelle savivelliin. Kenkäkin hiukan hörppää mutta ei pahasti. Ostin juuri uudet Meindl Dovret, hajonneiden Tunturisusien tilalle. Meindl Tunturisudet oli 9 vuotta käytössä, hajosivat sitten viime syksynä Itäkairassa.
Silloin kenkä teipattiin aina aamulla jalkaan kiinni. Löydän taas polun ja päätän jatkaa kiltisti sitä pitkin. Hiki valuu muutenkin ja hyttyset odottavat tilaisuuttaan...
Sisälmystenlahdella pidän pitkän tauon, kengät ja sukat saavat kuivahtaa ja jalat ilmakylpyä. Napostelen pientä evästä.
Olisimpa nyt kajakilla liikkeellä niin voisi pitää pitkän siestan. Kilometrejä pitää kuitenkin kerätä helteestä huolimatta.
Kakkurin laavulla nopea juomatauko ja kohti Kronikiston tulipaikkaa. Tulipaikalla olevassa kyltissä lukee kyllä Kronkisto.
Savupirtti ja Korsu jäivät tällä kertaa nyt väliin, eipä se mitään. Tulipaikka on mielestäni järven hienoin ja pidän pari tuntia taukoa.
Lounasta ja kahvia ja pari litraa vettä. Teen pienet savuttavat risutulet jotta itikat pysyvät loitolla. Lusikoin keittoa hyvällä halulla, ruisleivän kanssa. Presidenttiä ja muffinssia jälkkäriksi. Matka jatkuu kohti Jylhäjoen siltaa, sillalla lyhyt tauko tai oikeammin sillan jälkeen epävirallisella tulipaikalla. Tästä oikaisen suorinta reittiä Kulhan tielle. Tien varerlla yksi tauko, ja hyttyset kiittää kunnes saavat offia. Rekitaipaleen järvellä tauko, pientä evästä ja kaakaota. Täällä on liiterissä puuta toisin kuin muissa järven tulipaikoissa.
Siltainsuolla nyt oli jotain. Pitkäniemessä ei lainkaan. Roskiakin jonkun verran tulipaikan ympäristössä, varmaan joku porukka viettänyt iltaa. Tähänhän nyt pääsee vaikka mopoautolla pihaan...
Pistelen viimeiset kilometrit Tammen tilalle ja autolle.


Tuurnkankaan autiotupa vaellusteltta, Halti XPD
joutsijärven reitti
Sisälmystenlahden autiotupa
Joutsijärvi, Sisälmystenlahti
katadyn vario
Kronikiston tulipaikka
opaskyltti Tammi ja kakkuri
jylhäjoen silta

Tulipa käytyä taas, seuraava kerta on sitten kajakilla tai ilmojen viiletessä kävellen.

Jalmari

Paluu retkikoosteisiin

Paluu etusivulle



© Jalmarin kotisivut